Valitusvirsi

Kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuu. Nämä viisi saatanan pitkää kuukautta joudun lusimaan täällä halvatun Pakilassa. Nyt on vasta kuukausi mennyt ja voin todeta, että olen niin kypsä ettei mitään rajaa. Voisin tässä iltani ratoksi  ja bitutuksekseni hieman listata asioita, jotka hieman kaivertaa;

1. Täällä ei toimi netti. En ymmärrä, mulla pitäisi olla joku halvatun hieno ja muka niin toimiva DNA:n 4G-mokkula, jonka pitäisi toimia jopa kuussa. Meikän iloksi se ei todellakaan toimi PAKILASSA! Saatan saada sen toimimaan tuurilla ehkä tunniksi. Tilttailee koko ajan vaikka pitäisi olla koko ajan toiminnassa. Kämppikselläni on kuulemma kanssa ongelmia nettinsä kanssa. 

2. Digiboxini on kaapeliverkkoon kuuluva ja tämä talo on antenniverkossa (tai toisinpäin). Miten minä, telkkasarjojen orja, pärjään??! Pakko saada boxi toimiin, sillä se on tallentava. Vuorotyö ja telkkasarjat ei sovi yhteen, se on fakta. Eikä tosiaankaan monia sarjoja näytetä netissä. (Joitakin olen kattonut, mutta kuten sanoin jo netin toimivuudesta...)

3. Pakila on niin landella. Meikä on niin Kanta-Helsingin tyttöjä kuin olla ja voi. Tänne ajaa kolme bussia. Jep, KOLME! Minä, joka olen tottunut siihen, että menen vain pysäkille ja kappas, sieltä se bussi/ratikka tuleekin ja hetkessä olen keskustassa. Nyt kestää about 30-40min päästä keskustaan. Okei töihin on helppo mennä. Mutta esim lauantaina, kun piti seiskaan mennä aamulla, meikän piti lähtee yli tuntia aiemmin ja mennä bussilla, ratikalla ja sitten vielä junalla. Ja mulla on töihin joku 4km (sitä ei kävellä flunssassa ja pyörä on vielä Vallilassa). Ja keskiviikkona kun tulin porukoilta bussilla Kamppiin, otin sieltä bussin Ruskeasuolle ja ilokseni myöhästyin kolmella minuutilla seuraavasta bussista ja venailin sitten ei-niin-lämpimässä-säässä puoli tuntia, kun seuraava bussisini kehtasi tulla hieman myöhässä. (Eikä tämä tapahtunut ekaa kertaa.)

Entäs sitten kaupat. Noh, on täällä S-Market, joka on 800m päässä. Ja Lidl, joka on kilsan päässä samaten kuin ärrä. Eikä täällä ole lähellä tai en ole ainakaan huomannut mitään puistoaluetta, jonne voisi mennä viltin ja kirjan kanssa aurinkoisena päivänä. Ohan joo tossa meikän takapihalla nurmikkoo, mutta en tosiaankaan mene yksikseni siihen pötköttään, kun ikkunoiden takana viiskyt mummoo ja pappaa kattelee + työntekijät.

4. Tavarat. Tarkoitukseni oli aluksi siis olla täällä vain sen kaksi viikkoa ja sitten syksyllä sen kaksi kuukautta. Pakkasin tosiaan vain kahdeksi viikoksi. Oon nyt pariin otteeseen käynyt Vallilassa hakemassa lisää kamaa ja roudannut niitä bussissa hikisenä kuin mikäki. Jos olisin sillon kuukausi sitten tiennyt tämän ajan, jonka joudun olemaan täällä, niin olisin tuonut kaikki samalla kertaa auton kanssa. Nyt asuntoon ei ihan noin vain pääse, sillä siellä kun tapahtu se vesivahinko, niin eteinen ja kylppäri on kirjaimellisesti revitty auki. En tie mitä koneita siellä on käynnissä kun kuivatellaan, mutta tänään käydessäni ei ollut mitään. Varmaan koska on sunnuntai. 

Mulla on vaan niin kauhean ikävä sitä, että kaikki tavarani on käytössäni eikä tarvitsisi kiroilla, että jahas nyt se hiuslakkakin on siellä ja se ihana laukkuni, joka sopisi asuuni jne. Ja olisi enemmän valinnanvaraa vaatteissa ja kengissä ja koruissa ja kaikessa. 

5. Tämä huoneeni on niin kauhean ankea, pieni ja valoton. Kaipaan asuntoni valoisuutta ja omaa rauhaa. Kaipaan omia astioitani, kattiloita, vedenkeitintä ja tiskikonetta.

6. Kaikista eniten kuitenkin ongelmaa tuottaa pesukoneen puuttuminen. Porukoille roudasin hullun määrän likapyykkiä ja kerran olen duunissa pessyt. Nyt toin taas hulluna vanhoja likapyykkejä, jotka olin jättänyt Vallilaan. Ajattelin jos töissä taas pistäisin koneet pyöriin.  

7. Yksi fucking pappa. Asun siis vanhainkotiin kuuluvassa soluasunnossa ja ekassa kerroksessa. Huoneessa on jopa oma uloskäynti (jota en tosin käytä, koska jotkut saakelin fiksut miehet skippasivat kivimurikoita sopivasti oveni eteen). Tämän talon pihassa pyörii joku talon asukki, pyörätuolissa istuva papparainen. Noh, tämä hieman irstaalta näyttävä papparainen on tajunnut, että talon kulmasta kun kääntyy tänne sivulle, pystyy pyörätuolilla vielä tulemaan suoraan sopivasti meikän ikkunan taakse, johon on hyvä jäädä nököttelemään ja tsiikaileen ikkunasta sisään. Olen nyt 3-4 kertaa tämän kyseisen papparaisen nähnyt ikkunani takana kurkkimassa ja läimäytän aina ikkunani (joka avautuu vaakatasossa ja on papparaisen pään kohdalla) kiinni ja myös verhoni. Tänään oli sitten kaiken huippu. Olin jättänyt ikkunan auki ja nukuin puolihorroksessa päikkäreitä kasvot seinää kohti, kun taas kuulen pyörätuolin rahinan kivetystä vasten ja myös jotain muuta. Nousen istumaan ja mitäs näenkään. Tämä papparainen kurottelee ikkunasta kättään meikää kohti. Ahahahah olisitte nähneet ilmeeni vooooi luoja. Sitten tämä papparainen yrittää pistää ikkunaa kiinni (??), onnistumatta siinä, koska käsi jäi ikkunan väliin. Meikä siinä sitten tavoittaa papparaisen katseen ja kysäsen "MITÄSSÄÄ OIKEET TEET?!" Papparainen siinä sitten vähän virnuilee ja jatkaa yrittämistään, kunnes luovuttaa ja hitaasti lähtee rullaileen pyörätuolillaan pois. Että tällasta täällä. 

Mistäs sitten keksisin valittamista. Taisivat tuossa pääkohdat tulla. Voisin mielelläni vaikka heti muuttaa muualle, mutta olen päättänyt, että sitten kun seuraavaksi muutan, paikkakunta on Tampere. Ja Tampereelle en muuta ennen kuin siellä on työpaikka meikälle valmiina. Joten nyt on vain kestettävä ja sillä selvä. Huoh, en vain tiedä miten mutta pakko.