Aikamoinen la-su oli. Anu pisti viestiä ollessani iltavuorossa lauantaina, että tulehan kaljalle. Ja meikähän män saatuani vaihdettua seuraavan aamuvuoroni iltaan. Vietettiin aikaan Anun seiskakerroksen tuuletusparvekkeella Kalliossa, juoden kaljaa ja katseet ylhäällä seuraten ukonilmaa. Kun kaljat loppu siinä kahden maissa, päädyttiin kipittämään vauhdilla toiseen niistä Kallion baareista, jotka on auki yli kahteen (ja ei, ei Städäriin). Siellä ehdittiin yhdet juomaan, kunnes pilkku tuli. Päädyin nukkumaan Anun viekkuun, kun kotiin lähtö tuntui niin työläältä.
Aamulla oli herätessä pienoinen hedari, kiitos Ufo-shottien. Onneksi menin vasta hieman ennen kahta töihin, ehti keräillä True Bloodin seurassa. Töissä sitten sattu ja tapahtu just sillä meikän tuurilla. Annan teille vinkin, jos joskus olette darrahedareissanne, ei kannata joutua hyllyn ja tenapakkausten alle. Se hedari ei siitä parane, päinvastoin hehheh. Ps. Äiskä hoi, oon sitten ihan kunnossa, joten ihan rauhallisesti lue tää loppuun. :--D
Kaikkihan meni siis niin, että olin täyttämässä hyllyille vaippapaketteja. Yhtäkkiä huomaan, että vaippapaketit alkavat tulemaan päiten. Kait tajusin ottaa askeleen pois päin hyllyistä, kun päähän kumahti voimalla jotakin sekä muuallekin kehoa. Kolmesta hemmetin isosta vanerilevystä koostuvat hyllyt, joka oli seinässä kiinni muutamalla hassulla ruuvilla, olivat irronneet seinästä ja romahtaneet heittäen voimalla painavat vaippapaketit pitkin huonetta. Kyseessä oli siis huoneen levyinen hylly sekä kymmenittäin muutaman kilon painavia vaippapaketteja. Yksi hyllyistä oli osunut päähäni ja yksi vaippapaketeista iskeytynyt käsivarteeni kipeästi. Muistan seisoneeni pidellen päätäni keskellä sitä hävitystä, naurahdellu hysteerisesti ja todennu vaan, että "voihan vittu". Oli oikeasti niin eeppinen hetki. :--D Sit kaipasin vain villasukkaa, jolla olisin voinu painaa päätäni.
Kävin sitten hakemassa toisen työnkaverin sanomalla vain, että "Tuus kattoon mitä sain aikaseksi!" ja siinä vielä naureskelin. Sitten kun työkaveri näki hyllyhässäkän ja alko vaan hokemaan, että olisi voinu käydä vielä huonomminkin jne, pääsi meikältä paniikki-itku. Säikähdin vaan niin maan perkeleesti. Soitettiin Haartmannin päivystykseen ja siellä epäilivät jotko oisin saanu lievän aivotärähdyksen. Antoivat ohjeet mitä sitten menetellä jos tulee oireita jne. Onneksi ei käynyt kuiteskaan pahemmin, vaikka päätä jomotti julmetusti ja oli vähän outo olo. Koska podin vieläkin heikkoa darranpoikasta, en osannut yhtään sanoa mikä oire kuului darralle vai jysähdykselle. Jatkoin kuitenkin töitä hetken lepäilyn jälkeen (työkaverit teki mun solusta raskaimmat työt). Kotiin tultua, pyysin kämppistä herättään vielä yöllä ja tarkistaan oonko kunnossa.
Ja kunnossa ollaan! Päässä mahtava kuhmu ja käsivarressa juuri haban kohdalla nyrkin kokoinen mustelma. Mutta elossa täysissä ruumiin ja sielun voimissa!
Ps. Kuvat bussipysäkin ja kämpän väliseltä matkalta. Kekkasin uuden reitin, jota mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti