Ilosaari!

Huhhei, Ilosaarirock ei sit petä koskaan. Oli taas jälleen kerran hyvä meininki. Säät ei ollu ihan parhaimmista, sillä välillä tiputteli hieman vettä, mutta suurimman osan aikaa oli hyvä sää. 

Lähdin matkaan perjantaina kasin maissa aamulla ja suuntasin Helsingistä Lahteen junalla ja sieltä hyppäsin Annskun farmariin kera muutaman muun hepun. Meikän vastusteluista huolimatta, leiriydyttiin Niittyleirintään Raviradan sijaan, sillä Annskun kaverit majoittuivat myös sinne. Olihan Niitty ihan kiva, mutta ei tullut sitä samaa fiilistä niin kuin Ravissa. Onneksi pääsin välillä vierailemaan Ravissa, kun muita kavereita oli siellä. Ainoa hyvä puoli Niityssä oli se, että vessat oli lähellä.

(Huom, ylemmässä kuvassa kokeiltiin piilopullolle paikkaa :D) Oli aika suomalaispainotteiset bändit, joita kävin kattoos. Saldoksi sain; Lapko (pari biisiä), Stig (yksi biisi), PMMP, Regina, Paleface, Iiris (uusin musiikkilöytöni!) The XX (sivukorvalla, juoruttiin broidin kanssa), The Hives, GG Caravan (yksi biisi), JVG (sivukorvalla anniskelusta), Elokuu (sama kuin edellisessä), Pariisin Kevät, Antony and the Johnsons & Joensuu City Orchestra (huh mikä ääni miehellä!) joku räppijäbä ja Chisu. Tais unohtuu joku, mut enivei.

Festarini sisälsivät hyviä humalia, eeppistä jorausta, uudet kumisaappaat, muljahtaneen peukun, komean lääkärin, parasta festariruokaa, pahaa rommia, piilopulloja, rikkinäisiä kenkiä jne. 

Näistä voisin selittää peukun. Kyykistyin lauantaina yöllä ja otin tukea oikealla kädelläni, kunnes menetin jotenkin tasapainoni ja kellahdin taaksepäin. Käsi oli takana ja otti painoni vastaan, niin että peukku ja etusormi olivat hyvin kaukana toisistaan. Otti hieman kipiää! Päätin samantien mennä käymään festarialueen ensiapupisteellä, joka ah, hyvin komea lääkäri (Erik<3, about 28v, kivat farkut ja converset) tutki käteni. Sain kylmäpussin, jota hetken pidin kunnes tajusin etten saa liikutettua peukkuani mihinkään suuntaa. Lääkäri olisi tahtonut lähettää kuvattavaksi ja olisin päässyt lanssilla, mutta kieltäydyin, koska en olisi mitenkään päässyt takaisin sieltä (paitsi taksilla) + halusin jatkaa iltaa paremmiss merkeissä. Lääkäri ei osannut diagnosoida mikä peukkua vaivasi, mutta kirjotti kuitenkin lähetteen, jos aamulla peukku ei vieläkään liikkuisi. Noh, onneksi se liikkui pienesti ja sunnuntai-iltaan mennessä oli melki entisensä, vaikka en saanutkaan kunnolla sitä vielä liftariasentoon. Nyt on viikko ilosta, eikä enää mitää ongelmaa peukun kanssa jeeh!

Kaiken kaikkiaan mahtavat ilot oli, ensi vuonna uudelleen!