Damagee

Aikamoinen la-su oli. Anu pisti viestiä ollessani iltavuorossa lauantaina, että tulehan kaljalle. Ja meikähän män saatuani vaihdettua seuraavan aamuvuoroni iltaan. Vietettiin aikaan Anun seiskakerroksen tuuletusparvekkeella Kalliossa, juoden kaljaa ja katseet ylhäällä seuraten ukonilmaa. Kun kaljat loppu siinä kahden maissa, päädyttiin kipittämään vauhdilla toiseen niistä Kallion baareista, jotka on auki yli kahteen (ja ei, ei Städäriin). Siellä ehdittiin yhdet juomaan, kunnes pilkku tuli. Päädyin nukkumaan Anun viekkuun, kun kotiin lähtö tuntui niin työläältä.

Aamulla oli herätessä pienoinen hedari, kiitos Ufo-shottien. Onneksi menin vasta hieman ennen kahta töihin, ehti keräillä True Bloodin seurassa. Töissä sitten sattu ja tapahtu just sillä meikän tuurilla. Annan teille vinkin, jos joskus olette darrahedareissanne, ei kannata joutua hyllyn ja tenapakkausten alle. Se hedari ei siitä parane, päinvastoin hehheh. Ps. Äiskä hoi, oon sitten ihan kunnossa, joten ihan rauhallisesti lue tää loppuun. :--D

Kaikkihan meni siis niin, että olin täyttämässä hyllyille vaippapaketteja. Yhtäkkiä huomaan, että vaippapaketit alkavat tulemaan päiten. Kait tajusin ottaa askeleen pois päin hyllyistä, kun päähän kumahti voimalla jotakin sekä muuallekin kehoa. Kolmesta hemmetin isosta vanerilevystä koostuvat hyllyt, joka oli seinässä kiinni muutamalla hassulla ruuvilla, olivat irronneet seinästä ja romahtaneet heittäen voimalla painavat vaippapaketit pitkin huonetta. Kyseessä oli siis huoneen levyinen hylly sekä kymmenittäin muutaman kilon painavia vaippapaketteja. Yksi hyllyistä oli osunut päähäni ja yksi vaippapaketeista iskeytynyt käsivarteeni kipeästi. Muistan seisoneeni pidellen päätäni keskellä sitä hävitystä, naurahdellu hysteerisesti ja todennu vaan, että "voihan vittu". Oli oikeasti niin eeppinen hetki. :--D Sit kaipasin vain villasukkaa, jolla olisin voinu painaa päätäni.

Kävin sitten hakemassa toisen työnkaverin sanomalla vain, että "Tuus kattoon mitä sain aikaseksi!" ja siinä vielä naureskelin. Sitten kun työkaveri näki hyllyhässäkän ja alko vaan hokemaan, että olisi voinu käydä vielä huonomminkin jne, pääsi meikältä paniikki-itku. Säikähdin vaan niin maan perkeleesti. Soitettiin Haartmannin päivystykseen ja siellä epäilivät jotko oisin saanu lievän aivotärähdyksen. Antoivat ohjeet mitä sitten menetellä jos tulee oireita jne. Onneksi ei käynyt kuiteskaan pahemmin, vaikka päätä jomotti julmetusti ja oli vähän outo olo. Koska podin vieläkin heikkoa darranpoikasta, en osannut yhtään sanoa mikä oire kuului darralle vai jysähdykselle. Jatkoin kuitenkin töitä hetken lepäilyn jälkeen (työkaverit teki mun solusta raskaimmat työt). Kotiin tultua, pyysin kämppistä herättään vielä yöllä ja tarkistaan oonko kunnossa.

Ja kunnossa ollaan! Päässä mahtava kuhmu ja käsivarressa juuri haban kohdalla nyrkin kokoinen mustelma. Mutta elossa täysissä ruumiin ja sielun voimissa!

Ps. Kuvat bussipysäkin ja kämpän väliseltä matkalta. Kekkasin uuden reitin, jota mennä.

Helsingin yllä

Räväkän sinisiä farkkuja ja muuta mukavaa

Helou. Vaikka pitäisi kait säästellä etelän matkaa varten, oon sen sijaan ravannu putiikkeja tänään tyhjäksi. Päätin hetken mielijohteesta lähtee Itikseen shoppaileen, kun vapaapäiväkin sattui. Mukaan lähti kenkää, paitaa, tissikasseja, korua jne. Edellä mainituja oli niin tylsää valokuvata, joten esittelenkin muita mukavia juttuja, jotka saapuivat eilen suoraan kotiovelleni hehhee. 

Tilasin viime viikon tiistaina ekaa kertaa Forever 21:stä ja pakettini saapui tasan viikon päästä siitä tosiaan kotiinkuljetettuna ilman postikuluja, koska ostin yli 75 eurolla, jollon se on ilmaista.

Ensimmäisenä on esittelyssä farkut. Tilasin neljät semmoiset. Hinnat heilu 12-23 euron välissä. Näissä neljässä on se vika, että menevät kyllä jalkaan, mutta verenkierto lakkaa välittömästi jaloissa. Olen jo käynnistänyt Operaatio Venyttämisen. Eilenkin istuin nuo normisiniset farkut jaloissani ristiasennossa pari tuntia, oli vähän kireellä pinna. Kyseiset farkut myös paljastavat joka vitun kurvin meikän jaloissa. Iii-hanaa. Noh, eiköhän nuo veny.

Nuo siniset farkut yläkuvassa ovat sitten oikeasti aika räväkät päivänvalossa. Huhhei kun tänää iskin ne jalkaani ja kipittäessä bussipysäkille silmät vaan laajeni nähtyäni värin. Ei ne sisätiloissa näytä yhtään niin räväkiltä. Ps. Nuo turkoosin väriset farkut ovat ihan oma juttunsa. Ostin ne hieman ennen ilosaarta Lindexiltä. Ja ne taas ovat aaaivan liian isot. Joudun koko ajan nosteleen ylös. Nice.

 Asusteita Foreveris piisaa vaikka millä mitalla. Nämä kaksi kaulakorua päätyivät ostoksiini. Tuo pieni on niin suloinen!

Olen aika huono käyttämään sormuksia ja yleensä en edes muista sormuksieni olemassaoloa, jos olen jonnekin lähdössä. Nyt iskin nuo kaksi yksilöä tilaukseeni enkä kadu yhtään. Tosin turkoosin sormuksen blingbling-reunusta hieman vieroksun. 

Forever kusi hienosti ylemmät korvikseni. Kuten huomaatte, sain sellaiset, joidenka toisessa parissa on jo valmiiksi valmistusvirhe. Millähän ihmeellä saan revittyä tuon paremman version alaosan pois, jotta noista tulisi samanlaiset. Tongit olisi aika kiva omistaa. Noh, pitää vielä iskälle "korjattavaksi". 

Alemmat korvikset ovat tämän päiväisistä ostoksista. Yleensä vieroksun myös kaikenlaisia eläinkuvioita, mutta nuo mustat oli kivat ja siniset sopii uusien sinisten farkkujen kanssa. :--D Olen jo pitkään ollut huivikiellossa, koska omistan hieman liikaakin niitä. Jo mennessäni Foreverin huivipaikkaan, ajattelin, että tänne ei pitäisi mennä. Ja mitäs kävikään, heti ekana olevaan huiviin ihastuin päätä pahkaan (ps hassu sanonta) ja olihan se saatava. 

Nähdessäni nämä korvikset, en miettinyt hetkeäkään tilaanko vai enkö. Pidän noiden simppelyydestä hyvin paljon. Ylistyshuutoja x 3.

Tilasin myös violetin hameen, joka on aika piukahko, mut ihan jees. Myös kaksi mekkoa saapui, toista en edes sovittanut, kun näytti XS-kokoiselta ja toinen oli päälläni kunnon makkarankuori. Toivon saavani myytyä ne eteenpäin.

Tänään lähden Tavastialle kuunteleen Chisua ja isken luultavasti päälleni siniset farkkuni, uuden mustan toppini, jonka ostin tänään sekä tummemman sormuksen. Hiphipheei.

Pikselien vääntöö!

Pixlr-or-Matic rules. Saa aikaan vaikka mitä!

21072012

Tänään:

1) Heräsin vartti ennen työvuoroni alkua ja noustessani löin naamani täysiä päin seinään, koska luulin olevani selkä seinään päin.

2) Tein kotona spagettia ja jauhelihapastakastiketta. Oli hyvää.

3) True Bloodin neljännen kauden kolmannen jakson loppu oli ihan helmi. Senkin ihana Alexander Skarsgård. <3

4) Siivoilin huonetta, oli aika sotkunen hehe. Kaipaan aika kovasti vaatekaappia yms minne laittaa tavarat. Täällä on vain lipasto, jonne ei todellakaan mahdu paljoakaan.

Ilosaari!

Huhhei, Ilosaarirock ei sit petä koskaan. Oli taas jälleen kerran hyvä meininki. Säät ei ollu ihan parhaimmista, sillä välillä tiputteli hieman vettä, mutta suurimman osan aikaa oli hyvä sää. 

Lähdin matkaan perjantaina kasin maissa aamulla ja suuntasin Helsingistä Lahteen junalla ja sieltä hyppäsin Annskun farmariin kera muutaman muun hepun. Meikän vastusteluista huolimatta, leiriydyttiin Niittyleirintään Raviradan sijaan, sillä Annskun kaverit majoittuivat myös sinne. Olihan Niitty ihan kiva, mutta ei tullut sitä samaa fiilistä niin kuin Ravissa. Onneksi pääsin välillä vierailemaan Ravissa, kun muita kavereita oli siellä. Ainoa hyvä puoli Niityssä oli se, että vessat oli lähellä.

(Huom, ylemmässä kuvassa kokeiltiin piilopullolle paikkaa :D) Oli aika suomalaispainotteiset bändit, joita kävin kattoos. Saldoksi sain; Lapko (pari biisiä), Stig (yksi biisi), PMMP, Regina, Paleface, Iiris (uusin musiikkilöytöni!) The XX (sivukorvalla, juoruttiin broidin kanssa), The Hives, GG Caravan (yksi biisi), JVG (sivukorvalla anniskelusta), Elokuu (sama kuin edellisessä), Pariisin Kevät, Antony and the Johnsons & Joensuu City Orchestra (huh mikä ääni miehellä!) joku räppijäbä ja Chisu. Tais unohtuu joku, mut enivei.

Festarini sisälsivät hyviä humalia, eeppistä jorausta, uudet kumisaappaat, muljahtaneen peukun, komean lääkärin, parasta festariruokaa, pahaa rommia, piilopulloja, rikkinäisiä kenkiä jne. 

Näistä voisin selittää peukun. Kyykistyin lauantaina yöllä ja otin tukea oikealla kädelläni, kunnes menetin jotenkin tasapainoni ja kellahdin taaksepäin. Käsi oli takana ja otti painoni vastaan, niin että peukku ja etusormi olivat hyvin kaukana toisistaan. Otti hieman kipiää! Päätin samantien mennä käymään festarialueen ensiapupisteellä, joka ah, hyvin komea lääkäri (Erik<3, about 28v, kivat farkut ja converset) tutki käteni. Sain kylmäpussin, jota hetken pidin kunnes tajusin etten saa liikutettua peukkuani mihinkään suuntaa. Lääkäri olisi tahtonut lähettää kuvattavaksi ja olisin päässyt lanssilla, mutta kieltäydyin, koska en olisi mitenkään päässyt takaisin sieltä (paitsi taksilla) + halusin jatkaa iltaa paremmiss merkeissä. Lääkäri ei osannut diagnosoida mikä peukkua vaivasi, mutta kirjotti kuitenkin lähetteen, jos aamulla peukku ei vieläkään liikkuisi. Noh, onneksi se liikkui pienesti ja sunnuntai-iltaan mennessä oli melki entisensä, vaikka en saanutkaan kunnolla sitä vielä liftariasentoon. Nyt on viikko ilosta, eikä enää mitää ongelmaa peukun kanssa jeeh!

Kaiken kaikkiaan mahtavat ilot oli, ensi vuonna uudelleen!

Täpinät

Perjantaina olisi lähtö ILOSAAREEN ! Kyseessä olisi meikälle seittemäs peräkkäinen ilo. Oon sitten niin täpinöissäni että voiha huh. Olen myös täpinöissä siitä, että lähdetään kavereiden kanssa syyskuun ekalla viikolla etelään, toivon mukaan Kyprokselle! Voiha jestas ja huhheijaa! (Kuva viime vuoden iloista.)

Kalliopäivä

Eilen oli vapaapäivä ja ensimmäisenä herättyäni otin puhelua lekurille. Yli viikon hullua rään määrää ja yskää, to-iltana alkoi sitten eeppiset paineet poskis. Diagnosoin ittelleni poskiontelontulehduksen ja lekuri oli samaa mieltä ja antibiootit vaan kouraan. Juuri sopivasti viikkoa ennen Ilosaarta. 

Iltapäivän lähestyessä iskin uudet turkoosit pöksyni jalkaani ja läksin Kallioon, Karhupuistoon. Siellä lueskelin hetken aikaa kunnes sain puhelun, että kipinkapin Alppiharjuun Lenininpuistoon. Hengailtiin kolmistaan Janikan ja Peten kanssa, kunnes Maaria löysi paikalle. Kaupasta oltiin haettu vähän viileaa juomaa, mitä sen parempaa aurinkoisena kesäpäivänä. 

Illan lähestyessä Janika ja Pete läks jonnekin grillaan ja me Maarian kanssa lähdettiin Alkon kautta Dallapenpuistoon, jossa nähtiin Henna. Join ekan valkoviinipulloni kokonaan! Kyseessä oli hieman kuohuva valkkari, joten pystyin juomaan sen. Viinit muuten hyisss. 

Vietin ulkona, jos oikein laskin, 8,5h, jonka aikana ehdin hieman taas palaa eheehhe. Aurinkorasvat on liian yliarvostteja meikän mielestä. Toosi kiva kesäpäivä oli, lisää tällaisia!

Valitusvirsi

Kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuu. Nämä viisi saatanan pitkää kuukautta joudun lusimaan täällä halvatun Pakilassa. Nyt on vasta kuukausi mennyt ja voin todeta, että olen niin kypsä ettei mitään rajaa. Voisin tässä iltani ratoksi  ja bitutuksekseni hieman listata asioita, jotka hieman kaivertaa;

1. Täällä ei toimi netti. En ymmärrä, mulla pitäisi olla joku halvatun hieno ja muka niin toimiva DNA:n 4G-mokkula, jonka pitäisi toimia jopa kuussa. Meikän iloksi se ei todellakaan toimi PAKILASSA! Saatan saada sen toimimaan tuurilla ehkä tunniksi. Tilttailee koko ajan vaikka pitäisi olla koko ajan toiminnassa. Kämppikselläni on kuulemma kanssa ongelmia nettinsä kanssa. 

2. Digiboxini on kaapeliverkkoon kuuluva ja tämä talo on antenniverkossa (tai toisinpäin). Miten minä, telkkasarjojen orja, pärjään??! Pakko saada boxi toimiin, sillä se on tallentava. Vuorotyö ja telkkasarjat ei sovi yhteen, se on fakta. Eikä tosiaankaan monia sarjoja näytetä netissä. (Joitakin olen kattonut, mutta kuten sanoin jo netin toimivuudesta...)

3. Pakila on niin landella. Meikä on niin Kanta-Helsingin tyttöjä kuin olla ja voi. Tänne ajaa kolme bussia. Jep, KOLME! Minä, joka olen tottunut siihen, että menen vain pysäkille ja kappas, sieltä se bussi/ratikka tuleekin ja hetkessä olen keskustassa. Nyt kestää about 30-40min päästä keskustaan. Okei töihin on helppo mennä. Mutta esim lauantaina, kun piti seiskaan mennä aamulla, meikän piti lähtee yli tuntia aiemmin ja mennä bussilla, ratikalla ja sitten vielä junalla. Ja mulla on töihin joku 4km (sitä ei kävellä flunssassa ja pyörä on vielä Vallilassa). Ja keskiviikkona kun tulin porukoilta bussilla Kamppiin, otin sieltä bussin Ruskeasuolle ja ilokseni myöhästyin kolmella minuutilla seuraavasta bussista ja venailin sitten ei-niin-lämpimässä-säässä puoli tuntia, kun seuraava bussisini kehtasi tulla hieman myöhässä. (Eikä tämä tapahtunut ekaa kertaa.)

Entäs sitten kaupat. Noh, on täällä S-Market, joka on 800m päässä. Ja Lidl, joka on kilsan päässä samaten kuin ärrä. Eikä täällä ole lähellä tai en ole ainakaan huomannut mitään puistoaluetta, jonne voisi mennä viltin ja kirjan kanssa aurinkoisena päivänä. Ohan joo tossa meikän takapihalla nurmikkoo, mutta en tosiaankaan mene yksikseni siihen pötköttään, kun ikkunoiden takana viiskyt mummoo ja pappaa kattelee + työntekijät.

4. Tavarat. Tarkoitukseni oli aluksi siis olla täällä vain sen kaksi viikkoa ja sitten syksyllä sen kaksi kuukautta. Pakkasin tosiaan vain kahdeksi viikoksi. Oon nyt pariin otteeseen käynyt Vallilassa hakemassa lisää kamaa ja roudannut niitä bussissa hikisenä kuin mikäki. Jos olisin sillon kuukausi sitten tiennyt tämän ajan, jonka joudun olemaan täällä, niin olisin tuonut kaikki samalla kertaa auton kanssa. Nyt asuntoon ei ihan noin vain pääse, sillä siellä kun tapahtu se vesivahinko, niin eteinen ja kylppäri on kirjaimellisesti revitty auki. En tie mitä koneita siellä on käynnissä kun kuivatellaan, mutta tänään käydessäni ei ollut mitään. Varmaan koska on sunnuntai. 

Mulla on vaan niin kauhean ikävä sitä, että kaikki tavarani on käytössäni eikä tarvitsisi kiroilla, että jahas nyt se hiuslakkakin on siellä ja se ihana laukkuni, joka sopisi asuuni jne. Ja olisi enemmän valinnanvaraa vaatteissa ja kengissä ja koruissa ja kaikessa. 

5. Tämä huoneeni on niin kauhean ankea, pieni ja valoton. Kaipaan asuntoni valoisuutta ja omaa rauhaa. Kaipaan omia astioitani, kattiloita, vedenkeitintä ja tiskikonetta.

6. Kaikista eniten kuitenkin ongelmaa tuottaa pesukoneen puuttuminen. Porukoille roudasin hullun määrän likapyykkiä ja kerran olen duunissa pessyt. Nyt toin taas hulluna vanhoja likapyykkejä, jotka olin jättänyt Vallilaan. Ajattelin jos töissä taas pistäisin koneet pyöriin.  

7. Yksi fucking pappa. Asun siis vanhainkotiin kuuluvassa soluasunnossa ja ekassa kerroksessa. Huoneessa on jopa oma uloskäynti (jota en tosin käytä, koska jotkut saakelin fiksut miehet skippasivat kivimurikoita sopivasti oveni eteen). Tämän talon pihassa pyörii joku talon asukki, pyörätuolissa istuva papparainen. Noh, tämä hieman irstaalta näyttävä papparainen on tajunnut, että talon kulmasta kun kääntyy tänne sivulle, pystyy pyörätuolilla vielä tulemaan suoraan sopivasti meikän ikkunan taakse, johon on hyvä jäädä nököttelemään ja tsiikaileen ikkunasta sisään. Olen nyt 3-4 kertaa tämän kyseisen papparaisen nähnyt ikkunani takana kurkkimassa ja läimäytän aina ikkunani (joka avautuu vaakatasossa ja on papparaisen pään kohdalla) kiinni ja myös verhoni. Tänään oli sitten kaiken huippu. Olin jättänyt ikkunan auki ja nukuin puolihorroksessa päikkäreitä kasvot seinää kohti, kun taas kuulen pyörätuolin rahinan kivetystä vasten ja myös jotain muuta. Nousen istumaan ja mitäs näenkään. Tämä papparainen kurottelee ikkunasta kättään meikää kohti. Ahahahah olisitte nähneet ilmeeni vooooi luoja. Sitten tämä papparainen yrittää pistää ikkunaa kiinni (??), onnistumatta siinä, koska käsi jäi ikkunan väliin. Meikä siinä sitten tavoittaa papparaisen katseen ja kysäsen "MITÄSSÄÄ OIKEET TEET?!" Papparainen siinä sitten vähän virnuilee ja jatkaa yrittämistään, kunnes luovuttaa ja hitaasti lähtee rullaileen pyörätuolillaan pois. Että tällasta täällä. 

Mistäs sitten keksisin valittamista. Taisivat tuossa pääkohdat tulla. Voisin mielelläni vaikka heti muuttaa muualle, mutta olen päättänyt, että sitten kun seuraavaksi muutan, paikkakunta on Tampere. Ja Tampereelle en muuta ennen kuin siellä on työpaikka meikälle valmiina. Joten nyt on vain kestettävä ja sillä selvä. Huoh, en vain tiedä miten mutta pakko.