Jos suunnitelmat menee kuin on tarkoitus, saatte sanoa tälle fatfacelle hyvästit vuoden päästä. Se on nimittäin niin, että nyt alko semmonen elämänmuutos, et oksat pois. Olen muuttanut tyystin ruokavaliotani sekä rupean/ruvennut kuntoilemaan oikein olan takaa.
Syön nykyään viisi-kuusi kertaa päivässä pieniä annoksia ja juon vettä niin, että juoksen alvariinsa huussissa. En ole asettanut itseäni mihinkään viralliseen herkkulakkoon, mutta ainakin alussa pistän nollatoleranssin herkuille. Olen saanut ns. personal trainerin yhdestä tutusta, joka laatii piakkoin meikälle semmoisen kuntotreenin et allini vain lepattaa vauhdissa.
Tällä hetkellä käyn salilla kolme kertaa viikossa ilman mitään harjoitusohjelmaa, mutta kohta siihenkin tule muutos. Olen alkanut käymään ennen aamupalaa lenkillä tunnin verran ja kävelen suunnilleen kuusi kilometriä. Lenkillä käyn kuudesti viikossa. Ekaksi kauhistuin ajatusta (tämä oli siis Marin ajatus aka orjapiiskurini), että ennen aamuvuoroa pitäisi mennä tarpomaan ja heräämään klo 4:30. Mutta nyt muutaman kerran sen tehneenä voin vain todeta, että suosittelen oikeasti kaikille. On niin mahtavaa kun ketään muita ei ole vielä hereillä ja seuranani ovat puput, siilit ja kisut. Piristää tosi paljon ennen työvuoroa.
Ainoat kipupisteet tässä muutoksessa on nimittäin se, että olen pistänyt stopin mehujen ja limujen juomiselle. Litkin ennen mehuja päivässä ties kuinka paljon ja aina darrassa join 1,5l pepsiä. (Arvakkaa oliko vähän rankkaa viime sunnuntaina olla ilman pepsiä sniiif.)
Mut joo, tästä tää alkaa. En ole asettanut itselleni mitään tavoitteita, enkä käy alvariinsa puntarissa. Mari vain sanoi, että saa meikän hyvään kuntoon vuoden päästä. Asetin kiintopisteeksini ensi vuoden heinäkuussa olevat kaverin häät, joissa olisi mukava olla hieman hoikemman näköinen kuin nyt. Mä pystyn tähän ja piste.
Ps. Äiskä hei, voitasko tehä kaalikääryleitä sit kun joskus tuun kotiin! Haluun oppia tekeen, kun tekee ihan hulluna mieli niitä (ja joo, kaaleineen päivineen :D).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti