Hikeä ja älynväläyksiä

Tavattiin eilen Anun kanssa ja mentiin Kampin yläkerrassa olevaan Johto -kahvilaan salaateille. Sieltä mentiin Seppälään tekeen kierroksen ja löysin aikas kivas topin, josta näkee hieman selkää. Seppälästä mäkkiin jädeille ja sieltä sitten hakemaan Sturenkadun ärrältä H&M:n pakettia. Tarkoitus oli, että käyn nopeasti sovittamassa vaatteita yms. himassa (siis omassa) ja palautan huonot sitten samantien ärrälle ettei tarvitse ramppaa Pakilasta Vallilaan sen takia. 

Kello oli 20:30 kun saavun himaan. Hullulla kiireellä sovitan vaatteet ym., etsin teippiä, jotta saan paketin takaisin kiinni, kirjoitan palautuslapun, etsin kaverin vara-avaimet, jotka pitää palauttaa hälle takas ja lopuksi siivoan aiheuttamani kaaoksen, joka aiheutui näistä etsinnöistä. 

Kello oli 20:54 kun isken ulko-oven kiinni ja lähdin kipittään takin liepeet lepattaen kohti ärrää. Saapuessani ärrälle kello oli 20:57 ja ärrää kiinni. Päästin mojovan kirosanan, käännyin takaisin ja löntystän silmät viiruina Sturenkadun mäen (tuntu mäeltä kun raahaa isoa laatikkoa ja kassia ja hiki virtaa solkenaan) ja saavun kaverin kämpälle ja sitten tajuan etten muista missä kerroksessa kaveri asuu enkä siis ovea, sillä alarapussa olevassa nimitaulussa ei löydy kaveria. Siinä sitten koitan soitella kaverille, joka ei vastaa. 

Noh onneksi hoksaan, että haa, meikällähän on avaimet ja sitten kipitän muistinhäivenellä kerrokseen, jonka luulen olevan kaverin kerros ja isken avaimen oveen, jossa ei lue mitään. Ja tattadaa, ovi aukeni. Sitten saan ajatuksen, että voiskohan kaveri palauttaa paketin ärrälle. Koitan soittaa uudestaan, mutta eheei ei vastausta. Sitten keräsin kamppeeni ja lähdin kohti Pakilaa. Ja sen pituinen se.