Ebeli Barolassa

Uusi kultani on ihana. Hän, eli Ebeli, on hieman pullukka, eli kestää hieman tottua hänen painoonsa. Mutta oikein miellyttäviä kuvia hän saa aikaiseksi. Nyt pitää jostakin etsiä hänelle pussukka missä voi kölliä. Ainoastaan Bobilla on oma pussukka. Pääsin harjoittelemaan hänellä Parolassa, jonne lähdin kolmen päivän vapaitani viettämään. 

Otettiin iskän kanssa taidekuvia

Huom. Tämä otettu suhteellisen pimeässä vessassa, valotussäätö rules

Hyvät lenkkitossut

Auringon valoa ei voita mikään

Se on kolmonen se

Parola rules

Opetellaan vielä tätä valotussysteemiä juu

 

Kevätcruise -12

Minä ja yli 30 ihmistä sisältävä ryhmämme astui laivaan perjantaina 23. maaliskuuta ja seikkailumme kohti Ruotsia sai alkunsa. Viiden aikoihin päästiinkin heti raivaamaan buffettia tyhjäksi ja omnom mitä herkkuja siellä olikaan! Ainoastaan jäi harmittamaan, kun ei viittinyt kauhiasti syödä ettei olisi tullut ähkyä oloa. Juomana join pahaa lapparia (maku tosin parani kun loppua kohti) sekä punaviinia pepsillä. Kyseinen sekoitus oli yllättävän hyvää, vaikka yleensä viiniä en voi sietääkää. Mutta ah, ne jälkiruokatarjoilut! Lappasin melki kaikkea lautaselle, tosin jaksaen syödä vain vähä yli puolet.

  

Pohdimme hieman laivakäyttäytymistämme, se nimittäin noudattaa melkeimpä aina tiettyä kaavaa. Aina ensimmäiseksi saavutaan laivalle, sitten hengataan hetki hyteissämme odotellessamme Taxfreen aikenemista, kunnes se lopulta aukeaa ja sinne sitten. Tämän jälkeen valmistaudumme iltaan; meikataan, laitetaan hiuksia ja puetaan kolttua päälle, sekä juorutaan, tottakai ja juodaan. Sitten kun kaikki on saatu valmiiksi, kokoonnutaan kaikki (jos ollaan isommalla porukalla) yhteen hyttiin, joku iskee puhelimesta musiikkia (kajareihin tai köyhien harjoittamaan muovimukiin vaan puhelin ja johan raikaa paremmin musiikki). Siinä sitten juuaan ja lopulta hyvän humalatason saavutettua suuttataan humppabaariin, eli sinne missä keski-ikäiset tanssivat ja esiintymässä on joku livebändi. Sieltä sitten seilaillaan kaikkialla kuka missäkin, hytin, käytävien jne väliä. Lopulta päädymme yökerhoon (jossa soi aivan paska musiikki btw). Sieltä jatkoille jonnekin, joko käytäville hengaileen tai jonkun hyttiin. Joskus viiden viiva kahdeksan välillä tulee mieleen, että voisihan sitä nukkumaankin mennä.

 Mutta niin, oli kyllä mahottoman hauska reissu. Reissun järjestäjinä toimivat kihlapari Maj ja Matti, jotka olivat kutsuneet kaverit reissuun. Joukossa oli siis suurin osa Matin miespuolisia kavereita sekä Maj kavereita elikkä meikä, Salla, Maaria, Henna ja Tiia. Olimme saaneet hyvin suurimman osan porukasta samalle käytävälle, ei tarvinnut kuin muutaman askeleen ottaa jotta toiseen hyttiin pääsi. Meikän hyttikämppiksinä toimi Henna ja sen poikaystävä Janne.  Ps. Ärsyttää yli kaiken pistää kuvia blogiin, kun ne menee aivan vituralleen ja mikään ei mene sinne minne tahtoo. Ette arvaakaa kuinka kauan tein tätä päivitystä.

Italiaano iski kirjaimellisesti puhelimen käteen ja sano CALL ME!

Maj, Tiia, Henna ja mA

Epeli ja Bob

Hän on Olympus E-PL1 ja hän on minun! 

Lähdin eilen käymään Verkkokauppa.comissa tarkoituksena ostaa stereot, jotka on pitänyt ostaa jo tässä muutaman vuoden ajan, kun vanha on ollut rikki jo vuosia. Noh, kuten jo arvaattekin, ei mennyt aivan kuin Strömsössä. Olin katsonut viikko pari sitten kivat stereot netistä ja mutta ei niitä ollutkaan enää koko kaupassa. Meikä siinä sit tuumi, että jos katselisin hieman kameroita ja pirautin Jennille kyselläkseni mikä kamera hänellä on, kun kyseisellä kameralla saa aikas hyviä kuvia. Tätä kameraa ei enää valmistettu ja menin kysymään, että onkos vastaavaa. Kadun syvästi, että kohtasin Öbergin Ronin (Anssi Kelan nuorempi versio). Hän sitten puhui (varmaan 20min, samalla meikä mietti, että meiän lapsista tulis aika söpöi kun niillä ois oranssit hiukset ja ruskeat silmät) meikän niin pyörryksiin, että huomasinkin marssivani ulos kaupasta hieman kalliimpi ja hienompi kamera kainalossa kuin olin suunnitellut.

Kyseessä siis on kamera, johon erikseen liitetään objektiivi. Kotiin kannoin vasta rungon, sillä "...sulle mä kyllä mieluiten suosittelen tätä" -objektiivi piti tilata, kun oli kaupasta loppu. Rungon nimesin Epeliksi, saatte arvaa miksi. Objektiivi on Sigma 30 mm 2.8 EX DN, MFT (jep, kertoo mullekin paljon). Hänet nimesin Bobiksi ja hänet saan kotiuttaa ehkä jo ensi viikolla. Maaaaltan tuskin odottaa!

17032012

Ah, lauantai ja vapaapäivä. Ainoa semmoinen. Päivä jollon voin tehdä semmosia juttuja, joita ei arkena jaksa työpäivän jälkeen. Suunnitelmissa oli siis mm. lähteä käymään Jätkäsaaren Verkkokauppa.comissa hakemassa vanhan puhelimen huollosta ja ostaas stereot. Sinne siis kaupan ja kirjaston kautta. Ja paskanmarjat. Meikää, joka on välttänyt tyylikkäästi kipeytymiset yms tänä talvena, kolottaa nyt joka paikasta ja puhti on aivan poissa. Lämpöä ei ole, mut eiköhän se ole nousemassa iltaa kohti. Nice, tätä odotinkin. Jaksoin käydä kaupassa ja kirjastossa, mut oli semmonen tuskanhiki päällä jo puolessa välissä matkaa, et se siitä Jätkäsaaresta. Puuhh.

Aamiaiseksi teetä ja vitamiinijuomaa

Nora Roberts ei petä koskaan

Pystyy oleen kylmä ja sitten onkin jo kuuma ja sit taas kylmä

Kivaa lauantaita kaikille vaan! Meikä kömpii takas lukemaan. Illla ajattelin nauttia pepsiä, viinirypäleitä dipillä, valkosipulipatonkia (niitä pakastejuttui) sekä katsoa jonkun hömppäleffan, jonka lainasin kirjastosta. PS. Puhelinoperaattorit not rules.

Synttäriviikonloppu

Lauantaina klo 07.55 lähti meikän kyyti kohti Tamperetta Pohjois-Haagan asemalta. Matkaseuranani oli kolme randomihmistä sekä papukaija, joka hekotteli vallan mainiosti ettei voinu kuin tirskua lapaseen. Tampereelle päästyäni kömmin suoraan Suvin sängylle pötköttelemään, josta seuraavaksi nousin virallisesti vasta kun lähdimme keskustaan Ruby & Fellasiin syömään kera Suvin, Sannin ja Jennin. 

Oli pakko iskee kiinni heti, vasta sitten ehti kuvata

Synttärilounaaksi söin kokonaisen karitsan mutsin, aiai oli hyvää! Seuraavaksi siirryimme leffaan katsomaan Härmää, jossa vain puukot ja veret lenteli. Leppilampi veti loistosuorituksen vaikka olikin ihan gusipää roolissaan. 

Tamperetta ja Sannin kuuluisan ruman takkinsa kanssa

Ja sitten meillä (lue: mulla) olikin jo kiirus kaljakauppaan ja valmistautumaan iltaa varten. 

Kipikipi

Illalla Kanalaan tuli käymään Jenni, Iida, Outi ja sen ennustajakaveri. Tämä kaveri ennusti meikälle et luvassa on matka ja että meikällä menneisyydessäni vaalea mies ja kai tulevaisuudessa tumma mies. En nyt aivan muista tarkalleen mitä se kertoi, olin ottanut siinä vaiheessa muutaman bissen ja viinadrinkin.

Innostuin vähän poseileen heh :----------))

Nää meikä veti

 Aamulla Sanni hieman hemmoitteli ja vääns meille amerikkalaisia mustikkapannareita kera mustikoiden, siirapin ja kermavaahdon omnom olivat hyyvin hyviä!

Ja sitten tähän loppukevennykseksi voisin kertoa teille Bailan seikkailuista part. 5687. Aloitetaan sillä, että mun kotimatka Tampereelta kotiin kesti yhteensä 4 tuntia. Lähdin tulemaan bussilla klo 20 reikäreikä ja bussi oli tupaten täynnä armeijapoikia, jotkut jopa joutu seisomaan. Kuvitelkaa niiden äijähajut ja meikän darratuoksut mmmm! Noh, jossain vaiheessa kun poijjaat oli jätetty Parolannummelle, kuljettaja kuulutti, että tullaan Helsinkiin vasta klo 23. Hurraa. Lähestyessämme Helsinki-Vantaata, meikään iskee ihan mieletön  pisuhätä + eeppiset vatsakivut ja tuntu et kuolema kuittaa tässä ja nyt. Sitten sain jonkun muka hyvän neronleimauksen, että jäämpäs jo Haagan kohdalla ja nopeasti kyykkypisulle jonnekin puskaan. Bussissa ei nimittäin sattunut olemaan vessaan, meikän tuurilla. Saanen vielä kertoa, että hullu nälkä yllätti kanssa. Noh, Haagassa jäin ja sitten oottelin bussia, johon hyppäsin ja köröttelin keskustaan. Keskustassa hyppään bussiin, jonka päätepysäkistä muistelin, että joo tää menee kohti Vallilaa. Noh, eipäs mennykkään haahaa! Jäin pois Kalasataman jälkeen ja kattelin siinä ympärilleni, että silleen, mihis päin lähtisin lompsiin. Ympärillä oli vain suuria pimeitä rakennuksia ja ainoa elonmerkki oli vartiointiliikkeen auto, joka kurvaili jossakin. Meikän suuntavaistoilla kiersin aikamoisen lenkin ennen kuin tajusin kunnolla missä olin ja minne kannattaisi suunnata. Sörnäisissä venailin taas bussia ja vihdoinkin siihen päästyäni pääsin kotikulmilleni. Kello oli kotiin päästessäni 00.05. Sen pituinen se.

Vanhus

Saanko kysyä, että miten helvetissä voin huomenna olla jo 24-vuotias? Miten voin olla jo noin 'aikuinen', kun tuntuu, että olisi vielä teini-ikäinen. Samat kriisit ja samat angstit. Ja mitähä hittoo tässä on tullu elämän aikana saavutettua (nyt ei puhuta kahdesta tutkinnosta ja vakiduunista heheh). Voisi hyvin kuvitella, että 24-vuotiaana olisi jo naimisissa ja muksuja helmoissa. Juu, ei tietoakaan niistä. Vielä vuosi ja sitten ollaan jo 25-vuotiaita ja voidaan alkaa kriiseileen kolmeakymppiä, vooi apuaa. Jep, meikällä on pienoinen ikäkriisi jo eeheheh. 

Tähän loppuun taas vähän rakkautta mun puhelinta kohtaan:

Inarintie 20

Pasilan asemalla

Matkan varrella töistä Pohjois-Haagan kirjastoon

Samalla matkalla, Pohjois-Haagan junaraiteita

24-vuotiaana voi jo mielestäni alkaa näitäkin käytteleen (tosin Ainoja mieluummin, kitos)

Koin eilen kotimatkalla ansaitsevani tämän paikan ratikassa

 

Ainoja ja punaisia paholaisia

Meikäläisen maanantai on sujunut kohtuullisen hyvin. Töissä oli pizza-päivä eli tilattii melki koko porukalla pizzaa (itse pizza oli pettymys, kuivaa vaikka viimeksi oli suorastaan taivaallista). Kotiin tulin kaupan kautta. Tällä kertaa sain viimeinkin hankittua deodoranttia ja tiskipulveria, ette tiedäkkää kuinka kauan on pitänyt niitäkin ostaa. Seuraavaksi huomasinkin ajavani Iriksen autolla kohti Jätkäsaarta ja Verkkokauppa.comia. Kotiin lähti mitä mainioin kännykkäsuojakotelo sekä nimensä veroinen (toivottavasti) imuri. Lisäksi kävin tekemässä DNA:n kanssa sopimuksen, että siirryn heidän riveihinsä ensiviikolla.

No jo oli paskin blogipäivitys. Tässä tulee selkeempi: kellä on siistein suojakotelo kännykälleen häh!?? Ja kenen imuri kulkee nimellä Red Devil? Kysympähän vaan.

Nautimme Jätkäsaaren kauniista näköalasta.

Hovikuljettajani (aka auton lainaaja) Vehviläisen Iris. (ps pahoittelut Irmelille kuvan julkaisusta)

htc:ni köllötysmaja.

Punainen paholaiseni grau.

Uusi kapula

Kauan kaipaamani ja hartaudella odotettu uusi puhelimeni saatiin korjattua. Tai ei se mikään uusi enää ole, kaikkea sitä, mutta minulle uusi. Kysessä on veljeni vanha puhelin, jonka se onnistui rikkomaan. Onneksi vain näyttö meni mäsäksi, jonka sitten pystyi itse korjaamaan. Tosin siihen meni aikaa iäisyys. Veljeni kun ei ole mikään nopeuden ammattilainen. Noh, kuitenkin, nyt se on ns. korjattu. 'Ns.', koska eihän se vielä kunnolla toimi. Joistakin kohdista näyttöä se ei tunnista, kun painaa. Pete sanoi kiristävänsä muttereita tjn siitä vielä. Saas nähä toimiiko silloinkaan. Hope so!

Tällä hetkellä majailen porukoideni luona Parolassa, kun sattui kahden päivän vapaat. Saavuin Parolaan keskiviikko-iltana ja matkalla bussissa innostuin räpsimään kuvia uudella kapulallani. Lisäksi tein viime yönä löydön, kun seikkailin puhelimellani hieman marketissa. Löysin jonkun kuvanmuokkausohjelman, josta oon aika saakelin innoissani. Tässä hieman kuvasaldoa ja räpellyksiäni.