Perkeleen helmikuu

Tuntuu, että päivät vain toistaisivat toisiaan. Viikonpäivääkin joutuu useamman kerran muistelemaan päivän aikana. Tänään olen fiilistellyt, että on jo tiistai kunnes karu todellisuus iskee ja tajuan, että on vasta maanantai. 

Helmikuu on mennyt aivan siivillä ja tuntuu, ettei ole tapahtunut sitten mitään. En ole paljoakaan tavannut ketään muita paitsi työtovereita ja vaikka kaikki ovat todella mukavia, on jotkut alkaneet hivenen ärsyttämään välillä. Tai sitten se johtuu siitä, että en ole hetkeen ollut oikeasti hyvällä tuulella (tarkoitan siis, että normiarkena jollon ei tapahtu mitään ihmeempää). Useamman päivän päätteeksi olen todennut, että olipas siinäkin turha ja typerä päivä. 

Olen huomannut, että multa muuttuu motivaatiota tehdäkseni mitään. Tuijottelen töistä päästyäni vain telkkaa tai sitten luen tai dataan. Arvatkaa kuinka kauan mun on pitänyt viedä tuolla eteisessä olevat lasit tien toisella puolella olevaan lasienkeräykseen? Tai sitten varata pyykkituvasta vuoro? 

Onneksi kohta eletään jo maaliskuuta ja maaliskuussa sitten tapahtuukin kaikkea kivaa, esim. The Soundsin keikka, 24v.-synttärit (wtf) sekä Ruotsin reissu mitä parhaimmassa seurassa. Ja onneksi pääsen nyt keskiviikkona lähtemään Parolaan ja tulemaan takaisin vasta perjantai-iltana. Perkeleen Helsinki ja perkeleen arki ja rutiinit. Mutta onneksi voin nauttia iltapalaksi mannapuuroa, vaikka poltinkin sen pohjaan. (Ja se tarkoittaa sitä, että olen onnistunut polttamaan kaikki kolme kattilaani pohjaan. Hienoa, Saila!)

 

Tampereella

Vietin pitkän viikonlopun Tampereella, jonne saavuin jo torstaina illalla ja lähdin pois vasta maanantaina aamulla. Oli hurjan hauskaa ja pohdin jälleen kerran miksen asu siellä. Heti Tampereelle päästyäni lähdettiin suoraan Pispalaan Vastavirralle, jossa Peetun bändi soitti.

Perjantaina käväistiin hieman keskustassa pyörimässä ja syömässä ja sitten olikin jo aika alkaa valmistautumaan Juhon tupareita varten. Tupareissa oli hauskaa, pääsi tutustumaan kivoihin ja ei-niin-kivoihin ihmisiin. Jatkot vietimme Rumassa pyllyjä heiluttaen. 

Lauantaina, luojalle kiitos, ei ollut niin kamalaa darraa kuin pelkäsin. Ehkä se oli syynä miksi iltapäivällä, neljän korvilla, päätimme lähteä uuteen nousuun ja takaisin Juhon ja co. kämpille kaupan bissehyllyjen kautta. Lauantai oli rennompi eikä niin humalainen kuin edellinen päivä, mikä on sinänsä outoa, sillä join melkeimpä saman verran. Jatkoille lähdimme pariin kuppilaan, jossa toisessa pelailimme ja meidän joukkue voitti hahaa! Oikein mukava viikonloppu, kiitos ihanien ystävien. (Kuvia onnistuin ottamaan vain lauantailta 'uudella' puhelimellani.)

Pojat halus vaan pelaa, eikä olla meidän kaa! ;--(

Onneksi vakiokumppanini jo vuosien varrelta piristi tunnelmaa, kunnes kehtasi loppua.

Edellisen illan saldoa.

Näköjään Tampereellakin sattuu ja tapahtuu.

Siirryttiin kuppilaan.

En ole koskaan oikein välittäny tästä pelistä, vaikka vahingossa tunnun usein voittavani sen.

Juho ei oikein ole hempeilymiehiä.

Tässä säässä oli oikein mukavaa taivaltaa.

 

Vapaapäivä

Tänään minulla on viikon ainoa vapaapäivä. Päiväni alkoi ripsihuollolla Pikku Huopalahdessa (oli jo aikakin, viimeksi huollettu viisi viikkoa sitten ja aikamoiset harakan varpaat). Normaaliin tapaan taas nukahdin siihen tuolille ja heräsin kun korahdin (jep, noloa). Vaikka onhan siihen tuolille nukahtaminen aivan ymmärrettävää, kun silmiä pidetään kiinni 1,5 tuntia, päälläni oli lämpimät vaatteet (ulkona eeppiset -25) ja vielä viltti. 

Jatkoin matkaani Pikku Huopalahdesta Vallilan kirjastoon ja Alepaan. Heti kotiin päästyäni heitin spagetit kiehuun sekä jauhelihat ja kokonaiset herkkusienet pannulle. Mukaan settiin vielä pastakastiketta. Jaksoin väkertää vielä salaattiakin lautaselle. Hyvää sapuskaa oli omnom. Lounaan jälkeen otin kirjan käteen ja jaksoin  hetkisen aikaa lukea kunnes uni vei voiton. Koska oli vapaapäivä, en pistänyt herätyskelloa päälle ja tunnin jaksoin nukkua. Lopulta heräsin ahdistavaan uneen, josta tietoisesti pyristelin hereille.

Pakotin itseni nousemaan sängystä siivoamaan lupaamalla tehdä itselleni iltapalaksi lettuja. Letuista tuli toodella herkullisia! Tein puolen litran taikinan, johon laitoin 2 dl villivadelma-kivenäisvettä ja 3 dl maitoa. Olisin tehnyt kokonaan kivenäisveteen, mutta ei ollut enempää kuin vain tuo 2 dl. ;--( Noh, hyviä tuli tuolleinkin. Suunnitelmissa oli tälle päivälle mennä lainaamaan Makuunista joku leffa, mutta en taidakkaan olla leffatuulella (lue: ulkona -19 ja evvk). Tyydyn katselemaan digille tallennettuja sarjoja. Olen muuten tehnyt uuden löydön sarjoista, nimittäin suomalaisen Uuden päivän, joka tulee kakkoselta. :----D Kattellaan sitä aina mummojen kanssa töissä jos olen iltavuorossa. Päihittää, sori nyt vaan, Salkkarit. Harmittaa vaan, kun olen 150 jaksoa myöhässä tuosta sarjasta, mut aika hyvin oon jo päässy perille missä mennään. Ps. En käsitä miksi Australian rajasta lähetetään uusintoja.......

 

Rakkaat

1. Kenen kanssa tunnet olosi turvalliseksi?

- Perheen kesken. Perheen parissa pystyn oleen niin vapaasti kuin voi olla. Jos tulee jokin ongelma, niin heidän puoleen voi aina kääntyä ja varmasti tulee neuvoa ja apua, niin rahaongelmissa kuin mitä siihen vaniljakiisseliin nyt laitettiinkin. Jos on pitempi putki vapaapäiviä ja kaipaan rentoutumista, suuntaa melkeimpä välittömästi porukoille. Takuuvarma rentoutuminen, kun ei tarvitse tehdä mitään eikä edes ajatellakaan. Lisäksi plussana äiti käy kaupassa ja tekee ruuat. Ja niiden seurassa voi pierrä niin paljon kuin sielu sietää. Ei edes tarvii ilmottaa et varokaas, nyt tulloo! Niille on turvallista purkaa pahaa mieltä, eikä ne loukkaannu verisesti. Toivottavasti. Valitettavan usein tulee äksyiltyä ja sanottua tosi ilkeästi, vaikka he ei olisi tehneet mitään ja syy on pelkästään meikässä, joka on huonolla tuulella. Onneksi tässä iän kartuttua oon oppinu myös pyytään anteeksi. En tiedä mitä tekisin ilman äitiä ja isää. PS. Hyvää nimipäivää, äippä!

2. Onko sinulla yksi paras ystävä vai useampi hyväystävä, kuka/keitä?

- En ole koskaan tykännyt sanoa paras ystävä. Mutta sanotaan näin, että on monta ns. hyvää ystävää, mutta yksi erottuu joukosta ja se on Suvi. Suvi on sisko, ei ehkä fyysisestä ja mutta henkisesti kyllä. Suville voi puhua ja Suvi kuuntelee ja sanoo kyllä suoraan mielipiteensä vaikka tietää ettei kaikki ihan miellytä meikää. Ehkä siksi juuri odotan eniten Suvin mielipidettä erinäisiin asioihin. Ainakin tietää saavansa rehellistä palautetta. Suvin seurassa sielu lepää, jos nyt ihan runolliseksi heittäydytään. Siinä tytössä on pelkästään yksi vika ja se on se, että se sattuu asuun ihan liian kaukana meikästä. Mutta siis, ihan ok akka tuo Lehtosen Suppa. Maltan tuskin odottaa sitten kun meillä kummallakin on lapsia........

Tuparit part. 1

Elikkäs nyt saatte kuvapläjäyksen ekoista tämän huushollin tupareista. Jaoin tosiaan tuparit kahteen osaan kaverimäärän ja asunnon pienuuden vuoksi. Ensimmäiset tuparit olivat ns. Tampere-teemalla. Suvi, Jenni, Hanna ja Pete tulivat tänne Tampereelta luokseni jo perjantaina (tosin Pete jatkoi matkaa Vantaalle yöksi). Perjantaina vain lollailtiin ja syötiin telkkaria katsellen. Lauantaina lähdettiin keskustassa käymään ja shoppaileen. Käytiin Peten kanssa varaamassa sille tatuointiaika iik! Helmikuun lopussa en ole enää ainoa Lehtosten perheen hakattu lapsi hehheh. 

Mutta siis itse asiaan. Inarintien tuparit olivat siis 28. tammikuuta ja tässä ne kuvien kera.

Aloitellaas tarjottavista. En jaksanut mitenkään kummoisia tarjoilla. Ihan perus sipsi-dippi-poppari -juttuja vain. Toki tein (lue: Pete teki, minä käskytin) tavallisen feta-salaatin sekä lempparisuolaisiksi muodostuneita rullatorttuja. Nopeita ja helppoja tehdä. Tarvitset vain torttulevyjä, jotka kaulitaan hieman isommiksi ja levitä pestoa levyille (kumpi vain käy, mutta vihreällä saa paremman makuisia). Sitten ripottele peston päälle pieniä paloja vuohenjuustoa sekä herkkusieniä. Jos herkkusienet on pehvasta, niin voi toki tehdä rullia ilmankin niitä. Lopuksi rullaa levyt ja pilko hieman yli sentin kokoisia paloja rullasta. Toki voi tehdä isompiakin jos tahtoo. Asettele rullanpalat uuninpellille kallellaan ja heitä uuniin, joka on lämmitetty 200 asteeseen. Anna niiden hengailla uunissa about 10min tai en oikeastaan tiedä, kun en ole ottanut koskaan aikaa. Otan rullat pois uunista silloin kun näyttävät hyviltä. Jos rullista haluaa tehdä maukkaampia, niin esim. mustapippuri on kelpo lisämauste. 

RULLATORTUT

En ole oikein boolien ystävä, joten päätin järkkää näihin kekkereihin mustikkashotteja. Mustikka Lapponiaa puolet shottilasiin ja päälle mustikkakeittiöä. Shotit kruunaa sitten vielä kermavaahtolöräys. Itse pidän siitä, että vaahtoa on palaajon! Ja suosittelen ostettavaksi valmis kermavaahtopurkki, jota ei tarvitse vatkata jne. Helpompaa, ja toki pikkasen kalliimpaa mut eipähän tarvitse sotkemaan ruveta. 

Loput kuvat ei välttämättä tarvitse mitään selittämistä. Kauhean kivat tuparit oli ja väkeä riitti. Kiitos Suvi, Jenni, Hanna, Pete, Sanni, Janni, Pete, Sarah, Sami, Fiona, Peetu ja Jouni.

EMÄNTÄ

JENNI JA EMÄNTÄ

SAMI JA PETE

PETE JA SUVI

JOUNI JA EMÄNTÄ

PEETU SUVI JA JOUNI

Top!

Meikän kohdalla voisi sanoa, että minä ja puoli pitäjää ollaan suhteellisen hyvin selvitty tuparit part. ykkösestä. Oli aika huisia, vieraita riitti ja huppelitaso pysyi hyvissä. Kiitos kamalasti kaikille osallistujille. Ehkäpä muutaman kuvan voisi tänne heittää kunhan ehdin toipumisiltani. Huomenna olisi tuparit part. kakkonen. Tällä kertaa huusholli täyttyy koulukavereista. Taas pitää toipua puoli viikkoa vähintään. Kamalaa olla näin vanha, kun darratkin kestää aina vaan kauemmin. Puuh!