Tipetii!

Hei te kaksi lukijaani!

Joulu tuli, oli ja meni. Kaikin puolin mukava oli. Aattona olin aamuvuorossa vielä töissä. Oli hullua juoksemista koko vuoro, kun joku ihana työkaveri ei ollut edellisenä päivänä valinnut ja pistänyt valmiiksi esille asukkaille juhlatamineita ja niitä sitten piti etsiä ja siihen vierähti tovi jos toinenkin. Olisi ollut mukavaa ehtiä fiilistelläkin mummeleiden kanssa jouluaamua ja istahtaa katsomaan Lumiukkoa, mutta ehei, sivusilmällä sitäkin ehdin katsoa vartin kun samalla pistelin mummeleille vielä siinä vaiheessa aamupalaa ja lääkkeitä. Tauon pidin sitten puoli tuntia ennen työvuoron loppumista. 

Viiden aikoihin saavuin Parolaan ja suoraan joulusaunaan ahh. Heittelin löylyä ja hoilottelin suloäänelläni kaikki muistamani joulukipaleet, joiden kuunteleminen oli veljeni mukaan kuulemma oikein huvittavaa, kiitosta vain. Saunan jälkeen pääsin suoraan jouluruokapöytään ja ai että sitä autuutta kun viimeksi vuosi sitten saanut maman tekemää (no ei ihan kokonaan) perunalaatikkoa sekä sipulimakkaraa (meiän perheen jouluruokaa, joulu on pilalla jos sitä ei ole pöydässä). Hallelujat soi päässä ja hymy oli korvissa. 

Lahjoja ei tullut kamalasti mitä oletinkin, mutta ne mitä tuli olivat varsin mukavia. Sain mm. Iittalan mustavalkoisia Taika-astioita, suklaata sata kiloa, Kiroileva Siili-pussilakanasetin, rahaa, Mauri Kunnaksen seinäkalenterin (hitto kun hankin jo Mummo-seinäkalenterin) sekä siivoustarvikkeita (kiitos vain vinkistä äiskä). Enivei, sain joulutunnelmani heti kotiin astuttuani. Joulukuusi ja kaikkien ruokien ihanat tuokset sen tekevät. Ja kun koko perhe on koolla.  

tuccaa

 Olen todennut, että saadessani hullut tukkavisiot kuinka laitan hiukseni jonnekin juhliine esim, niin on fiksua kokeilla niitä ennen sitä suurta päivää. Nimittäin silloin itse juhlapäivänä muutama hassu tunti ennen kuin ne alkavat, alan vääntämään tätä suurta ja mahtavaa tukkavisiota päähäni, ei se onnistukka ja sit koko elämä on paskaa ku tukka on huonosti eikä tottele. 

Noh, minä sitten tänään päätin kokeilla visiotani lauantaisiin juhliin. Siinähän kävi juuri niin kuin pelkäsin, eli ei onnistunut. Tarkoituksena oli kihartaa tukka ja sitten laittaa sivulle kalanruotoletille löysästi. Ensinnäkin eihän meikällä tukka riitä sellaiseen, edes pidennyksillä ja varsinkaan kun hiukset on kiharrattuna ja entistä lyhyempänä. Saas nähä miten lauantaina käy. Luultavasti vain kiharran ja laitan löysästi kiinni taakse. En jaksa sitä ikuista hiukset auki ja kiharalla + haluan, että korvikset näkyvät.

Otin ennen ja jälkeen- kuvia, mutta nekin meni pipariksi kun naama ei suostunut yhteistyöhön. Muutaman random-kuvan sain otettua jotka oli julkaisukelpoisia. Kiharsin aamupäivällä ja menin sen jälkeen töihin ja nämä kuvat ovat työpäivän jälkeen. Ei tainnu olla tarpeeksi hiuslakkaa.

 

Muutto vol. 6!

Muutin vanhempien luota pois omaan kotiin helmikuussa 2007. Nyt on joulukuu 2011 ja olen muuttanut yhteensä kuusi kertaa sen jälkeen. Että silleen! On tullu koettua Parola, Hämeenlinna, Vantaa ja Helsinki. Olen asunut yksin, kaksin ja solussa nelisteen. Ehdottomasti parasta on asua yksin. Oma rauha eikä tarvii kenellekkään olla tilivelvollinen mistään. 

Edellinen kämppä, eli Kallion Vaasankadulla, oli kyllä aika jees paikka asua. Punaisten lyhtyjen katu, Ilokatu jne. Plääh, aika iisiä vaikka kuinka varoiteltiin, että on rauhatonta aluetta. Okei, olihan siellä niitä dokuja ja nistejä mutta aika harmittomia nekin oli. Paras muisto ehdottomasti on viime vuodelta kun Piritorilla (Vaasanaukio) dokut pelas jalkapalloo pallona muovinen viinapullo. Siinä hihittelin itsekseni kun kipitin pysäkille ja kouluun. 

Asun nykyään Vallilassa. Ja ehdottomasti parhaimmalla tiellä, nimittäin Inarintiellä! Voi kuinka suloisen kuuloinen tie. Ennen kuin edes olin tietoinen tästä asunnosta, olin bongannut tien ja ajatellut että ompas kiva! Keskiviikkona oli sitten muutto ja ajoin ekaa kertaa elämässäni pakettiautoa. Huisia! Yhtään ruttua ei tullut. 

Muuttopakkaaminen ah! Tässä ollaan vielä alkutekijöissä.

Kyllä sitä rojua löytyy huh!

Sitä aina koittaa joka muutossa, että olisi joku järjestys pakkai-lussa, mutta paskat! Ihan sekasin kamat loppujen lopuksi menee kaikki joten mitä turhaa. Lisäksi voin kertoa, että kynsien kasvattaminen ennen muuttoa on aika bittumaista touhua. Mutta oon aika ylpeä, sillä yksikään kynsi ei katkennut/lohjennut. Ja siis nää mun kynnet on jo aika pitkät. Hyvin pysty rapsutteleen likakohtia tai sinitarroja pois seinistä! Kätevät. 

Voin kertoa, että sitä rojua oli aivan halvatusti. Kauhean isot kiitokset Janikalle, Markolle ja Mikalle kun tulivat auttamaan. Jännä juttu kuinka monella kaverilla sattui olemaan silloin jotain etteivät päässeet tulemaan...

 

 

 

Ei ollu mitenkää hinku päästä näitä purkamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eteinenkään ei mikää pikkuruinen.

THE KEITTIÖ!

                   SAILA SYDÄN INARINTIE !